Pönttöuunin muurauskurssi
Turku, 17.11.- 25.11.2017

Iso-Puolalan Joulu to-su
Turku, 16.11.- 17.12.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Aira Ikonen , 18.11.2017
Lämpöpattereita
Myydään käytettyjä vesikiertoisia lämmityspattereita yhteensä 10 kpl 50-luvulta. Patterit ovat nyt Keski-Suomessa. ...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Arkkitehtuurin historiaa

Syytinkituvan sisustus 1800-luvulta Seurasaareen siirretystä Antin talosta. Kuva: Hannu Rinne.

Suomen rakennustaide perinnerakentajan näkökulmasta

Suomalaisen rakennustaiteen historia ei ole yhtä loistokas kuin Manner-Euroopan. Kun Aurinkokuningas rakensi Ranskassa Versailles’in palatsia, asuttiin Suomessa pääasiassa savutuvissa. Edellisessä rinnastuksessa on sama mittakaavavirhe mikä tapahtuu myös silloin kun katsotaan oman maan historiaa taaksepäin ja suunnataan katse siihen mikä on säilynyt paremmin ja hienompana. Säätyläiset ja rahvas elivät eri ”maailmassa” Ranskassa ja Suomessa. Kun selaa vaikkapa Riitta Koskisen hienoa kirjaa Kartanoita ja Porvariskoteja, Sisustuksia ja tapakulttuuria 1800-luvun Suomessa, ajattelee helposti, että kylläpä ennen asuttiin hienosti. Hienojen kuvakirjojen sivut kuvaavat kuitenkin elämää, jota eli vain muutama prosentti Suomen asukkaista.

Aatelistolla oli oikeus verottaa omistamiaan alueita ja siksi he asuivat komeasti. Se osa upseeristoa, joka ei ollut aatelia, saattoi sotilasuran avulla saada virkatalon ja sen vuoksi asua talonpoikia paremmin. Myös papisto asui virkataloissa ja 1800-luvulta lähtien pappilat olivat suorastaan esimerkkitiloja. 1800-luvulla myös porvariston asema oli siinä määrin merkittävä, että heidän asuntonsa henkivät vaurautta.
Tavalliset maalaiset eivät kuitenkaan asuneet pröystäillen. Tai olihan pohjalaisilla tiloilla komeat kaksvooninkiset, joista ylempi kerros saattoi olla rakennettu vain ”komian tähren”.

Rakennustaiteessa kulkee rinnakkain kolme eri kulttuuria. Valtakunnan ylin hallitseva luokka, aatelisto, on rikas ja kansainvälisesti sivistynyt. Heidän rakennuksensa yrittävät parhaan mukaan seurata ajan muotivirtauksia. Sotilaiden, virkamiesten ja pappien virka-asunnot puolestaan noudattavat keskusjohtoista virkatalo-ohjesääntöä. Viimeisenä tulevat maalaiset: itsenäiset isännät lainaavat säätyläisiltä ideoita varallisuuden mukaan. Maattomat sen sijaan asuvat vuosisatojen halki vaatimattomissa torpissa, joissa on pääasiassa yksi huone.

Seuraava katsaus Suomen arkkitehtuurin historiaan yrittää kertoa niin paljon kuin mahdollista tavallisista asuinrakennuksista. Se ei ole kuitenkaan helppoa, sillä kartanoita vaatimattomampia rakennuksia ei ole juuri säilynyt ennen 1800-lukua ja 1700-luvun alussa lähes koko maa oli poltettu maan tasalle.

Sisällön jaottelu ajanjaksoihin on vaikeaa, koska eri säädyissä ja eri maantieteellisillä alueilla kehitys on kulkenut kovin eri tahtia. Tätä jaottelua kuitenkin käytetään ohjenuorana taidehistorian kirjoissa.

Arkkitehtuurin historia kokonaisuuden lähteitä

- Petja Aarnipuu: Turun linna, kertomus menneisyydestä. Hiidenkivi, 2/2008.

- von Bonsdorff et al.: Suomen taiteen historia Keskiajalta nykyaikaan. Schildts, 1998.

- Gardberg. Rakennustaidetta käsittelevät osiot em. teoksessa.

- Elias Härö ja Panu Kaila: Pohjalainen talo, Rakentajan opas, 1976.

- Eskola, Leiponen, Leka: Jokamies Rakentajana, huvila- ja omakotirakentamisen opas. WSOY, 1937.

- Seurasaaren ulkomuseo, opas. Museovirasto, 1997.

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät