Uudenkaupungin Vanhat Talot
Uusikaupunki, 02.09.- 03.09.2017

Hämeenkyrön vanhat talot
Hämeenkyrö, 12.08.- 13.08.2017

Iisakin perinnerakentamispäivä
Hamina, 10.06.- 10.06.2017

Kuviolattian maalauskurssi
Halikko, 20.05.- 20.05.2017

Ikkunan puuosien korjaaminen
Hausjärvi, 13.05.- 13.05.2017

Millä maalilla ja miten maalattu
Halikko, 04.04.- 04.04.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Harri Palsila, 11.02.2017
Mikä kaakeliuuni Perinnemestari-ohjelmassa Kailan osiossa??!
Hei, Kysyisin, että missä tuo jokaisessa Perinnemestari-ohjelmassa Panu Kailan osuudessa (yleensä n. 24min:45s kohdasta alkaen) Kailan taustalla s...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Väli- ja yläpohja

Vanhan talon yläpohjaan ei sovi lasivilla. Se voi kerätä itseensä alhaalta nousevan kosteuden tai sitoa itseensä vesikaton mahdolliset vuodot. Kuva: Hannu Rinne.

Toisen katto, toisen lattia

Kun ollaan huoneessa ja katsotaan ylös nähdään laipio eli sisäkatto. Jos talo on yksikerroksinen on se myös talon yläpohja ja ylimpänä on vesikatto. Jos talossa on useampia kerroksia, on kyseessä välipohja. (Vastaavasti alimman kerroksen lattia on alapohja.)

Suurin osa asunnon lämmöstä karkaa ylöspäin ja sen takia yläpohjan hyvä lämmöneristyskyky on erittäin tärkeä. Vanhoissa taloissa vintillä on yleensä sekalaista eristysmateriaalia: hiekkaa, turvetta, sammalta, sahanpurua jne. Mikäli nämä aineet eivät ole kastuneet, ei ole mitään syytä vaihtaa niitä toiseen materiaaliin, mutta yleensä on syytä lisätä eristettä, joka voi olla vastaavaa materiaalia. Mikäli eristeenä on turvetta se on erittäin hyvä materiaali, koska happamuuden takia home ei kasva siinä.

Helpoimmin hankittava perinteinen lisäeriste on sahalta ostettava puru. Parempi vaihtoehto on höyläämöltä saatava purun ja karkeamman kutterinlastun seos, joka on ilmavampaa. Moderni vaihtoehto on puhallettava ekovilla. Vanhat eristeet ovat usein painuneet, joten lisäeristettä kannatta laittaa reilusti.

Jos yläpohjassa on käytetty lisäeristeenä mineraali- tai lasivillaa, ei niistä välttämättä ole haittaa, mutta ne ovat kosteutta sitovina riskejä: jos niihin pääsee vettä, se haihtuu erittäin hitaasti ja voi tämän takia edistää home- ja lahovaurioita. Vuotavan katon lisäksi yläpohjan uhkana on alakerran huoneista ylöspäin vuotava lämmin ilma. Jos alemman huoneen laipio on pääosin tiivis, mutta esimerkiksi keittiön pinkopahvi on löysällä yhdessä kulmassa, alkaa ilma virrata tästä kohdasta vintille. Kun alhaalta ylös nouseva kostea ja lämmin ilma kohtaa vintin kylmän ilman ja seinän, kondensoituu höyry tässä kohdassa vedeksi. Virtaus ei ole välttämättä kovin suuri, mutta jos se jatkuu vuosikymmeniä, on lahovaara ilmeinen.

Olin paikalla, kun yhdessä vanhassa talossa uusittiin vintin eristeitä ja kahden huoneen kohdalta löytyi tällainen vaurio: eristeiden sisällä oleva hirsi oli parin metrin matkalta laho noin puoleen väliin. Mikään ei viitannut siihen, että kosteus olisi tullut katon tai hirren läpi. Vaurioita ei erityisesti korjattu, mutta moottorisahalla puhdistettiin kaikki irtonainen laho puu ja lopuksi alue täytettiin puhallettavalla ekovillalla. Alemmissa huoneissa sen sijaan huolehdittiin tapetoimisen yhteydessä siitä, että pinkopahvin ja tapein rajakohdasta tuli tiivis.

Nykyiset rakennusohjeet kiinnittävät paljon huomioita välipohjan paloturvallisuuteen eli alapuolisessa huoneessa syttyvä tulipalo ei saa päästä liian nopeasti yläpuolisiin tiloihin. Yksityiskäytössä olevan asuinrakennuksen kunnostuksessa palosuojaa ei tarvitse lisätä, mutta jos huoneisiin tulee julkista toimintaa, on kattoon lisättävä palosulku, yleensä kipsilevy.

Toinen, suoraan asumismukavuuteen vaikuttava yläpohjan ominaisuus on äänieristys. Vanhoissa rakennuksissa välipohjaa ei ole suunniteltu erityisesti ääntäeristäväksi eli rakenne on yksien isojen tukihirsien varassa. Tällainen rakenne johtaa ääntä hyvin. Jos yläkertaan rakennetaan uusia asuinhuoneita, saadaan hyvä äänieristys vain, jos jommallekummalle puolelle voidaan rakentaa vanhasta välipohjasta irrallinen ääntä eristävä kerros. Tämä on iso työ, eli kannattaa ennemmin suunnitella tilojen käyttö niin, että esimerkiksi kaksi makuuhuonetta ei ole päällekkäin.
Jos vanhan välipohjan päälle halutaan rakentaa uusia painavia rakenteita, on varmistuttava rakenteiden kantavuudesta. Kaikki kamiinaa suuremmat tulisijat tarvitsevat painon siirron maahan asti. Samoin betonivalulle tehty kylpyhuone voi olla liian raskas vanhalle palkistolle. Talo tuskin sortuu, mutta rakenteet voivat aloittaa hitaan liikkumisen, joka johtaa lopulta vesieristeiden pettämiseen.

Väli- ja yläpohja tulee rakentaa niin, että huoneesta niihin siirtyvä kosteus pääsee niistä myös pois. Jos alakerrassa on katossa pinkopahvi, ei yläkertaan pidä asentaa muovikelmun päälle laminaattilattia (mikä on vanhassa talossa tyylillisestikin arveluttavaa). Jos talossa ei ole avovinttiä, on huolehdittava siitä, että yläpohjan ja vesikattorakenteiden välissä on kunnollinen ilmanvaihto, jotta kostea ilma ei kondensoidu vesikaton rakenteisiin.

Hannu Rinne 5.5.2009

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät