• Sähkön lyhyt historia

 

Sähkö

Historiallista eleganssia ajalta, jolloin yksi lamppu keskellä kattoa oli mullistava uutuus. Kuva: Hannu Rinne.

Yksi lamppu keskellä huonetta

Sähköjen asentaminen taloon, joka halutaan kunnostaa perinteisiä menetelmiä kunnioittaen, on vaikeaa – jopa paradoksaalista: ei sata vuotta vanhoissa taloissa ollut alunperin yleensä sähköä. Jos talo on 1920-luvulta tai sitä uudempi, on talossa todennäköisesti ollut sähkövalaistus alusta asti, mutta sen aikaisia sähkökalusteita ei välttämättä saa enää käyttää. Vanhat järjestelmät olivat pääasiassa maadoittamattomia ja siksi turvallisia ovat nykykäytössä varmasti vain valokytkimet, jotka katkaisevat (kuten nykyäänkin) jännitteen vain toisesta virtajohtimesta. Nykyvaatimusten mukaan kytkin ei saa olla suoraan palavan pinnan päällä, eli rasian pohjaan on askarteltava eristävä materiaali. Pistorasiat, hapertuneet johdot ja useimmat lamppujen kannat sen sijaan ovat ikänsä puolesta usein heikkolaatuisia ja tekniseltä idealtaan vanhentuneita. Vanhat sähkölaitteet saattavat kuitenkin olla yllättävän hyvässä kunnossa ja toimivia – ainakin niin kauan kun niihin ei tee mitään muutoksia. Esimerkiksi vanha metallipäällysteinen sähköjohto ei kestä vuosikymmenten jälkeen taivuttamista, vaan remontin yhteydessä eristemassa murtuu ja rapisee pois.

Esteetikolle suurempi ongelma on kodin sähköverkon laajuus ja asennusosien nykydesign: suunnaton määrä valkoista muovijohtoa, muovisia kiinnittimiä ja valkoisia kömpelön neliskanttisia kytkinrasioita. Tekniikan kauneus on mitätöntä verrattuna posliinisiin johdonpitimiin, pakeliittisiin kytkimiin ja punottuihin kangasjohtoihin. Vanha tapa oli tuoda sähkö taloon pinta-asennuksina, mutta nykytekniikalla ja asennustavoilla se ei yleensä onnistu. Suurin syy on se, että tavalliseen asuntoon ei riitä kolme sähkötaululta lähtevää johtoa, vaan niitä on ennemminkin kolmekymmentä.

Vanhan rakennuksen sähköistämisessä tai sähköjärjestämisen uusimisessa täytyy käyttää aikaa suunnitteluun ja asennustyöstä tulee aikaavievää koska johtojen piilottaminen on hidasta. Pinta-asennusten sijaan johtoja voidaan kuljettaa, eristeissä, vintillä tai talon alla. Osa johdoista voidaan piilottaa paksujen jalkalistojen sisään ja ovi- sekä ikkunalistojen taakse. Asentamisessa kannattaa hakea kohtuullista kompromissia: sähkökaapilta lähtevän johtoröykkiön voi jakaa vintillä eri huoneisiin ja siellä on aivan perinteistä kuljettaa johdot näkyvillä lampun ja valokytkimen välillä. Samalla tavalla voi tuoda talon alla tai lattiaeristeiden sisällä yhden johdon huoneeseen ja kuljettaa sitä jalkalistan takana pistorasialta toiselle. Sähköasentajalle täytyy korostaa, että haetaan viimeisteltyä lopputulosta eikä halpaa laskua. Tilaajan on myös oltava vahvana oman tahtonsa kanssa. Olin paikalla kun asentaja oli asentamassa naapurissa ylimääräistä pistorasiaa ja päivittelin, että onpa johto ruma. Asentaja riemastui, että toki hänelle on ratkaisu tähän: valkoinen muovikotelo! Piti vielä keskustella hetki ja selittää, että se on vielä isompi ja rumempi. Onneksi yhden laudan irrottamisella saimme johdon seinän sisälle.

Vertaile eri vaihtoehtoja – kaikessa. Ylinnä sähkömiehen hätäinen ratkaisu. Keskellä nykyaikainen sovellus ulkotilan kaapeloinnista ja alhaalla täydellinen uus-vanha sähköasennus. Alimmaisena oleva kiertokytkin toimii myös kruunukytkimenä, jolloin ensimmäinen kierto sytyttää puolet kattokruunun polttimoista, toinen kierto loput. Klikkaa kuva suureksi. Kuvat: Hannu Rinne.

Perinteistä asentamista jäljittelevän työn ei tarvitse mennä aivan sähkön synnyn aikoihin kangasjohtoineen, paljon auttaa jo se, että sähköjohto on mustaa tai ruskeaa, mahdollisesti metallipintaista ja se kiinnitetään Y-kiinnikkeillä. Yleensä johto maalataan tai tapetoidaan yli. Reilusti näkyvillä oleva, mutta luonnollisessa paikassa kulkeva johto voi olla paremman näköinen kuin keinotekoisesti kaappien takaa kierrätetty. Tarvitaan hyvää silmää ja yhteistyötä asentajan kanssa. On hyvä olla itse paikalla silloin kun kytkimien ja rasioiden paikoista sovitaan.

Teknisten seikkojen ohella suhtautuminen valoon on muuttunut. Ensimmäiset valaisimet – yksi keskellä huonetta – ja niissä käytetyt hehkulamput olivat teholtaan vaatimattomia, n. 25 W. Nykyihminen ei suostu tekemään sellaisessa valossa  mitään. Kirkas yleisvalo ei kuulu "perinnesisustukseen" ja valaisinten sijoittelussa kannattaa käyttää mielikuvitusta: sopivia kohdevaloja aina sinne missä  jotain tehdään ja osan valaisimista voi yrittää piilottaa ja nauttia niiden pehmeästä heijastevalosta.

Sen lisäksi että joitakin vanhoja sähkökalusteita (kytkimiä, jakorasioita) voi käyttää edelleen, on niitä mahdollista ostaa vanhan näköisinä. Suuren kansainvälisen sähkökonsernin tehdas Ruotsinpyhtäällä valmistaa Renova-sarjaa,  josta löytyy mm. kierrettävä kytkin ja pulleat mustat pistorasiat. Lisäosalla kalusteet voi myös asentaa pintaan. Jykevämpiä bakeliittisia kytkimiä saa Rakennusapteekista.

Kun muutat vanhaan taloon, kutsu ammattitaitoinen sähkömies heti tarkistamaan sähkölaitteet. Saat tietää onko kaikki kunnossa ja samalla voitte arvioida riittääkö sähkölaitteiden kapasiteetti ja tekniikka sinun tarpeisiisi. Tarkista myös mahdollisuus kolmivaihevirtaan, muutamat isot remontissa käytettävät laitteet (mm. selluvillan puhaltaminen autosta) tarvitsevat niin paljon sähköä, että kolmivaihepistorasia on tarpeen.

Hannu Rinne 7.6.2009