Viimeisin kommentti:
Erkki Koponen, 18.09.2017
Savirappaus
Aloittelen 1860-luvulla rakennetun hirsitalon sisäremonttia. Edellinen on tehty joskus 70-luvulla. Yhdessä huoneessa paljastui tapettikerroksien a...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Kylpyhuone & WC


Iittiläinen puuseppä Harri Innanen entisen ja tulevan kylpyhuoneen paikalla. Alhaalta puretaan hiekkatäyte ja uusi kylpyhuone tehdään rossilattiana. Kylpyhuone rakennetaan mökki mökin sisään -periaatteella, eli sen runkoa ei tueta vanhoihin hirsiseiniin. Kuva: Hannu Rinne.

Vesi on perinnerakentajan haaste

Veden tuominen sisälle vanhaan taloon on rakenteellinen ja henkinen haaste. Ei vahoissa taloissa ollut vettä kuin ämpärillinen ovenpielessä ja sekin ruoanlaittoon. Peseytyminen tapahtui aina erillisessä saunarakennuksessa maaseudulla pitkälle 1900-luvulla ja kaupungeissakin käytiin yleisissä saunoissa. Vain hienommissa kerrostaloissa oli kylpyhuoneet ja niissäkin käytettiin kylpyammetta eli vettä ei päästetty lattialle.

Saunakulttuurin, jossa vettä roiskitaan pitkin seiniä ja lattioita, tuominen sisälle asuntoon johtaa usein ongelmiin. Nykyään kirvesmiehet ovat vesieristesertifikoituja, mutta mikä auttaa kun hirsitalo kuitenkin hieman liikkuu. Perinteisen puutalon ominaisuuksiin kuuluu se, että rakenteet ja eristeet voivat toisaalta imeä itseensä kosteutta ja sen jälkeen luovuttaa sen pois. Sanotaan, että talo hengittää. Kosteiden tilojen edellytyksenä puolestaan on, että ne eivät missään nimessä saa päästää kosteutta tilan ulkopuolelle. Kun nämä kaksi rakennustapa yhdistetään syntyy helposti ongelmia: kosteus esimerkiksi pääsee jonnekin, mutta ei enää sieltä pois.

Toinen kysymys on henkinen: eikö peseytymistä voisi jatkaa edelleen saunassa? Onko pihan poikki käveleminen takapajuista ja rasittavaa, vai voisiko sen nähdä virkistävänä ja romanttisena.

 

Sisällä rakennuksessa on vain pieni vessa, joka on sijoitettu yläkertaan menevien portaiden alle vanhaan varastotilaan.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

   
 

Pesukomuutti hämeenlinnalaisesta Palanderin-talosta, joka esittele 1800-luvun porvariselämää.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 

Jos kylpyhuone halutaan varsinaisen asuinrakennuksen yhteyteen kannatta ensin miettiä tuleeko se jonkin huoneen paikalle vai olisiko mahdollista löytää sille paikka kellarista, kuistilta tai vintiltä. Yksi vaihtoehto on rakentaa uusi uloke. Ei mitään elintasosiipeä, vaan ikäänkuin uusi kuisti, joka noudattaa talon omaa muotokieltä. Vanhakin hirsitalo liikkuu hieman ja kylpyhuone tulisi rakentaa mökki mökin sisään -periaatteella eli kylpyhuoneen seinärakenteita ei tueta hirsiin. Kylpyhuoneelle koolataan oma runko.

Toinen suuri kysymys on suihkun käyttö – sen pitäisi ehdottomasti tapahtua suihkukaapissa. Panu Kaila sanoo provosoiden Perinnemestari-tv-ohjelmassa, että kylpyhuoneiden kosteusongelmia ei ratkaista vesieristeillä, vaan varmempi keino olisi kieltää lattiakaivot. Etelä-Euroopassa kylpyhuoneissa on kokolattiamatot eikä kosteusongelmia.

Oikeaoppisen kylpyhuoneen rakentaminen on niin visainen kysymys, että Museoviraston korjauskorttikin aiheesta on päivitettävänä. Saunasta tässä artikkelissa ei ede puhuta, se ei kuulu sisälle lainkaan.

Peseytymisen ja WC:een historiaa

Peseytyminen tapahtui 1900-luvun alkuun asti saunassa sekä maalla että kaupungissa. Kaupungeissa hienoissa porvaristaloissa oli kylpyhuoneita jo 1800-luvun lopulta, mutta enemmistö ihmisistä kävi julkisissa saunoissa tai pesi itsensä pesuvadissa, jota säilytettiin makuuhuoneen pesukomuutissa. 1950-luvulla moni taloyhtiö rakensi taloon yhteissaunan.

1920-luvun porvariskodissa saattoi olla oma palvelijanhuone, mutta kylpyhuone oli postimerkin kokoinen, mutta siellä oli amme tai istuma-amme. Vielä 1940-luvullakaan ei tiloihin tehty vesieristystä, vaan oletettiin, että amme on ikuinen ratkaisu. Kun myöhemmin on muutettu amme suihkuksi, niin edessä on ollut nopeasti kosteusongelma. Tosin vielä 1950-luvulla ei peseydytty päivittäin.

Ensimmäiset vesiklosetit otettiin Helsingissä käyttöön 1888 ja 1910 se oli jo noin kolmanessa talouksista, koko maassa kuitenkin alle prosentissa. Vieläkin Helsingissä on taloja, joissa osa asukkaista käyttää kerroksen yhteistä vessaa. Kylpyhuone ja WC tulivat uusien talojen vakiovarusteiksi jälleenrakennusajalla 1940-luvulla, mutta monessa paikassa maaseudulla käytiin edelleen hyyskässä uudestakin rintamamiestalosta.

Pyykki pestiin kaupungeissa pesutuvassa ja kuivattiin avovintillä pyykkinarulla 1960-luvulle asti.

Vasta 1970-luvulta lähtien kaikissa uusia asunnoissa oli kunnollinen kylpyhuone ja WC. Maaseudulla vanhat rakennukset saivat kylkeensä elintasosiiven.

Hannu Rinne 17.6.2009

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät