Asuinhuoneet

Pohjalaistalon monitoimintainen tupa: vasemmalla pöytäryhmä, astiakaappien välissä kerrossängyt ja heti kuvan ulkopuolella oikealla uuni. Kuva: Hannu Rinne.

Perushuone on monipuolinen

Nykyaiksen talon suunnittelu aloitetaan tilaohjelman suunnittelulla. Huonetyyppejä on lukuisia: oleskelu, ruoan valmistus, tekniikka, sisäänkäyntialueet, varastot, nukkuminen, harrastukset, viheruone jne jne. Vanhanaikaisessa maalaistalossa oli minimissään kaksi huonetta: porstua ja tupa. Hienossa porvaristalossa oli toki enemmän huoneita eri tarkoituksiin. Vanhojen rakennusten huoneet ovat kuitenkin keittiötä lukuunottamatta melko tasa-arvoisia eli ne ovat suorakaiteen muotoisia tiloja ja tämä helpottaa niiden käyttötarkoituksen muuttamista: pappilan salista saa kahvilan, koulun veistoluokasta maxiyksiön ja maalaistalon peräkamarista keittiön, työhuoneen tai makuuhuoneen.

Porvaristalon ruokasali. Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

Perinnerakentaja ja -kunnostaja joutuu kunnostustyönsä alussa miettimään mikä on kunkin tilan alkuperäinen ja luonteva käyttö. Talon sielua ajatellen on kauniimpaa, jos kunnioitetaan asuinhuoneiden alkuperäisiä käyttötapoja eli ei aloiteta suurta remonttia ja siirretä väkisin vaikkapa keittiötä – ja viemäriä ja vesijohtoa – toiseen päähän taloa sen takia, että halutaan aamuinen kahvinkeittäjä pois makuuhuoneen vierestä. Muiden huoneiden kohdalla muutoksen ovat yleensä maltillisempia: lastenhuone, työhuone, vierashuone, salonki ja makuuhuone voivat hyvin toimia samassa tilassa ajan ja tarpeiden mukaan.

Ainoat muutokset, joita huoneissa tarvitsee tehdä liittyvät pintamateriaaleihin ja niistäkin vaikuttavien on seinien uudelleen tapetointi. Toisaalta historiasta voi ammentaa sisustusvaikutteita loputtomasti: koruton lastenhuone voi muuttua uusrenessanssityyliseksi salogiksi, jossa on paksut samettiverhot, täyteläiset kultavärillä painetut tapetit ja musta-punainen upottavatyynyinen seurustelyryhmä.

Vanhan pappilan vaiheita. Oikeanpuoleisen kuvan valkoinen alue on talon ensimmäinen rakennusvaihe: perinteinen 1700-luvun karoliininen keskeissalipohja. Sitä on myöhemmin laajennttu harmaalla mekityllä alueella. Vasemmanpuoleinen kuva osoittaa miltä sisällä näytti edellisen remontin jälkeen, jossa pappilaan tehtiin kolme huoneistoa. Tämänhetkinen kunnostus palauttaa oikeanpuoleisessa kuvassa näkyvät huonelinjat. Klikkaa kuva suureksi.
Pappilan vanhat huonelinjat palautetaan, mutta sitä varten lentää paljon lastulevyä ulos. Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

Käyttötarkoituksen muuttaminen

Sanotaan, että vanhan rakennuksen käyttötarkoituksen muuttaminen on parempi kuin talon jättäminen kylmilleen – se on yleensä varma tie kohti purkutuomiota tai tuhopolttoa. Ja kyllä taloja on muutettukin. Useat viime vuosisadan lopun remontit ovat olleet rajua puuhaa: kaakeliuunit ulos ja sähköpatterit tilalle, pinkopahvit jätelavalle ja maalattua lastulevyä tilalle.

2000-luvun valistuneella korjaajalla on valitettavasti sama edessä, eli jätelava pihalle ja talo on otettava esille hirsirunkoa myöten. Jälleenrakennus on haastava tehävä sillä alkuperäisestä sisustuksesta ei välttämättä ole mitään jäljellä. On yritettävä tehdä jotain talon oman aikakauden tyylin mukaan, mutta toisaalta ei saisi repsahtaa liiallisen romantisointiin. Sisustuslehdet ovat täynnä houkuttelevia esimerkkejä, joissa yhdistyvät perityt esineet ja kirpputorilöydöt. No, nuo sisustukset eivät aina ole kovin aidon tuntuisia, vaan enemmän kiiltokuvamaisia.

Voisi sanoa, että sisustuksella ei ole niin väliä, tehköön jokainen kuten tahtoo. Sillä on kuitenkin väliä, että ei turmele huoneiden rakenteita ja niitä säilyneitä historiallisia merkkejä, joita huoneessa on tallella. Vanhaa tapettia ei tarvitse repiä pois, vaan sen päälle voi laitaa oman kuosinsa, ja jos joitakin listoja on irroitettava, se täytyisi tehdä niin varovaisesti, että ne saa takaisin. Mutta moottorisahan käyttöä kannattaa harkita huolella. Onko uusi ovi- tai ikkuna-aukko aivan välttämätön?