• Pihlgren & Ritola
• OHJE: Tapetoiminen
• OHJE: Pinkopahvia kattoon

Tapetti ja pinkopahvi

1800-luvun tapetit ovat täynnä väriloistoa ja rohkeita kuvioita; tässä näkymä Heinolan VPK-talon keltaisesta salongista. Kuva: Hannu Rinne.

Tapetti luo tunnelman

Seiniä on käsitelty heti kun siihen on ollut varaa, ensin savilaastilla ja kalkkimaalilla, sitten paperiarkeilla tasoittamalla ja koristemaalauksella ja jo 1700-luvulta asti tapeteilla, tosin silloin vain kaikkein varakkaimmissa taloissa. Suomalainen tapettiteollisuus eli kulta-aikaa 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun ja suurin syy kukoistukseen oli Venäjän kauppa. Maku oli idässä täyteläinen: kultaa, voimakkaita värejä ja täyteläisiä muotoja arvostettiin. Siinä sivussa suomalaisetkin saivat väriloistoa koteihinsa. 1800-luvun lopulta tapetointi oli yleistä tavallisissakin taloissa, se oli kuitenkin suhteellisen huokea keino saada koti näyttäämään hienolta.

Paperitapetti ei aina ole hengittävää

Perinteistä rakennustapaa arvostava haluaa, että rakennuksen seinät ovat hengittävät. Tämä ei tarkoita tuulen puhaltamista nurkista vaan sitä, että seinät voivat imeä itseensä kosteutta ja luovuttaa sen myös pois. Osa kosteudesta palaa takaisin huoneeseen, osa jatkaa seinän läpi ulkoseinään ja ulos. Jos seinä voi imeä kosteutta, se tekee huoneilmasta miellyttävän: esim. makuuhuoneen kosteus ei kasvaa yöllä liian suureksi, kun seinä imee vesihöyryä ja vastaavasti päivän aikana ilma saa kosteutta seinästä.

Moni tapetteivalmistaja markkinoi omaa tapettiaan eko- tai paperi-etuliitteellä, mutta lähes kaikissa on muovipinta, joka estää  luonnollisen kosteuden kulun. Toijalalainen Pihlgren & Ritolan -tapettitehdas tekee aidosti  hengittävää tapettia. (Katso kuvasarja, kuinka tapettitehdas toimii.) Suomen tuodaan myös ruotsalaisen Lim & Handtryckin aitoja paperitapetteja.

Pinkopahvi

Vanhoissa rakennuksissa tapetin yleisin alusta on pinkophavi. Katso kuvasarja pinkopahvin asentamisesta.