Main menu

Talo, tontti vai tunne

Kävin viime viikolla konsultoimassa kolmen vanhan rakennuksen kunnostajaa. Konttasin haalarit päällä vintillä, paukutin puukkoa ulkoseinään ja kaivoin lahottajasientä alapohjasta. 

Omistaja seurasi aina vieressä huolestuneena ja kyseli, että kannattaako korjata.

Mitä siihen vastaisi? Talojen arvoa arvioidaan useimmin sen mukaan onko ulkomaali siisti vai ei: jos talo näyttää rähjäiseltä, ajatellaan, että se on menetetty. Hirsitalon kunnollisuus ja kunnostettavuus riippuu kuitenkin itse hirsikehikon kunnosta. Kaikki sen päällä on irtotavaraa, joka on suhteellisen helppo korjata, jopa vaihtaa. Ja voi hirsiäkin vaihtaa kuin legotalon palasia.

Talonomistajan huolestuneiden kysymysten takana on kuitenkin muutakin kuin korjauksen hinta tai edessä olevan työn määrä. Talo ei olekaan korjauskohde, vaan oma koti, isovanhempien rakentama kesämökki tai muistojen kultaama mummola. 

Konsultointikäynnillä on aina mielenkiintoista havainnoida sitä, mikä koskettaa minut paikalle tilannutta henkilöä. Talolla on kolme arvoa: itse rakennus, tontti jolla se seisoo ja tunteet. Useimmin tutkitaan pelkästään rakennusta, mutta joskus katsotaankin vain maisemaa, joka aukeaa sen terassilta. Mitä vahvempi tunneside rakennukseen on, sitä vähemmän kysytään kannattako korjata, vaan kysytään kuinka korjataan.

Oikeastaan koskaan ei voi antaa tuomiota siitä voiko jotakin korjata tai ei. Kaiken voi korjata jos haluaa. Toki kunnostaminen voi tulla kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen, mutta ei kai tunteella ole hintaa?

 

Kuva: 1950-luvulla seinään on laitettu vetoa estämään kokonaisia Hämeen Kansa -sanomalehtiä.