Uudenkaupungin Vanhat Talot
Uusikaupunki, 02.09.- 03.09.2017

Loviisan Wanhat Talot
Loviisa, 26.08.- 27.08.2017

Rakkaudesta Remonttiin - Renovera med Kärlek
Kokkola, 26.08.- 26.08.2017

Lisää tapahtumia arkistossa

Viimeisin kommentti:
Ari Tuikkanen, 23.08.2017
Kivijalka
Kiitos vastauksesta ja linkistä. Ari...

Näytä kaikki keskustelut
Näytä uusimmat kommentit

 

 

Kuisti

Lapinlahtelaisen Väärnin pappilan kunnostustyö on loppusuoralla syksyllä 2008. Kuistien eteen on tehty leveä kiveys. Kuva: Hannu Rinne.

Kuisti suojaa sisääntulon ja näyttää talon vaurauden

Lähes kaikissa rakennuksissa on pääkulkuovea suojaamassa jonkinlainen kuisti. Varhaisimmissa hirsirakennuksissakin oli seinää vasten nojallaan olevista riu’uista tehty lumen- ja tuulensuoja, pisteporstua. Kuistin pääasiallinen tehtävä on suojata kulkua, mutta se on ollut myös omistajan aseman ja varallisuuden osoitin: mitä mahtavampi talo, sitä komeampi kuisti. Nykyisenkaltaisia kuisteja jotka ovat kuin huone talon edessä, rakennettiin ensimmäisen kerran virkataloihin 1600-luvulla. Maalaistaloissa umpinainen kuisti yleistyi 1800-luvulla ja silloin niistä myös tehtiin ”komeimmat”. Nikkarityylin innoittamana vauraan pohjalaisen talon kuisti voi olla monikulmainen, suuri-ikkunainen, monivärinen, kaksikerroksinen ja runsailla puuleikkauksissa koristettu statussymboli. Karjalaiseen perinteeseen on kuulunut aina rakennusosien koristelu taidokkailla pitsileikkauksilla.

 

Pohjalainen kuisti Sulvan kylässä Mustasaaressa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.

 
 

Pohjalainen avokuisti Sulvan kylässä Mustasaaressa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.
 
 

Pohjalainen kuisti Sulvan kylässä Mustasaaressa.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.
 
 

Vaasalaisen kaupunkitalon kuisti on pihan puolella.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.
 
 

Porilaisen työlaistalon pihalla on kaksi isoa kuistia ja kummastakin on sisäänkäynti kahteen huoneistoon. Talo on nykyään Rakennuskulttuurikeskus Toivo.

Klikkaa kuva suureksi. Kuva: Hannu Rinne.
 

1800-luvun lopulla yleistyivät huvilat ja niiden suuret lasiverannat, jotka eivät olleet pääasiassa läpikulkemista varten, vaan ne olivat joutilaan – paremman väen – oleskelutiloja, joilta avautui kaunis näköala ympäröivään järviluontoon. Porvaris- ja taiteilijahuviloissa oli myös avokuisteja ja parvekkeita. 1900-luvun alussa aikakauslehdet ja erilaiset painotuotteet levittivät kuvia ja rakennusohjeita erilaisista rakennusosista ja niiden yksityiskohdista.

Kuisti voi olla osa rakennuksen perusrunkoa, eli jopa hirsiseinäinen, mutta yleensä se on kevytrakenteinen ja irrallinen muusta rakennuksesta. Tämän takia kuisti on voitu myös uudistaa muuta rakennusta helpommin: samassa talossa on voinut olla 1700-luvulla pylväiden varassa oleva katos, 1800-luvulla lasikuisti, josta on portaat vintille ja 1900-luvun saneerauksessa kuistille on rakennettu WC.

Vaatimatonkin avokuisti on yleensä sisustettu vähintään kahdella penkillä. Umpiseinäisellä kuistilla on saattanut olla muutama kaappi ja kulku yläkertaan on maalaistaloissa usein järjestetty kuistin kautta. Pääoven kuisti ei ole yleensä ollut työ- tai säilytystilaa eli sen ominaisuuksiin on aina kuulunut myös hieman ylellisyyttä.

Kuistien korostaminen laantui 1900-luvun myötä ja funkiksen hengessä ne supistuivat jopa vain ovenpäälliskatokseksi. Rintamamiestalossa on kuisti, mutta se on lähinnä suuri tuulikaappi. Kuistin sijaan rakennuksen sisällä oleva eteinen muuttui valoisaksi ja toiminnalliseksi pukeutumis- ja säilytystilaksi.

Kuistin ulkonäkö ja sen sovittaminen muuhun rakennukseen on mielenkiintoinen ja haastava kysymys. Pohjalaistalon massiivinen ja koristeellinen kuisti voi olla vahvassa ristiriidassa muuten yksinkertaiseen rakennusmassaan nähden. Silti se on runsaassa sadassa vuodessa muuttunut rakennusperinnöksi ja arvokkaaksi säilytettäväksi kulttuurihistoriaksi. Vastaavaa ”mittasuhdevirhettä” ei kuitenkaan voi tietoisesti tehdä uuteen taloon.

Kuistia on helppo suurentaa ja komistaa, ja nykyajan kunnostaja syyllistyy helposti mittavirheeseen. Voi käydä niinkin, että itse kuisti on massaltaan sopiva päärungon yhteyteen, mutta käytetyt rakennusosat ovat väärän kokoista. Vanhat tukipylväät ovat olleet jykeviä ja listoitukset siroja, nykyrakentaja tekee molemmista helposti keskikokoisia.

Kylpyhuone kuistille?

Vanha kuisti voi olla mittasuhteiltaan yllättävä, mutta kuinka tulisi menetellä, jos haluaa vanhaan taloon uuden entistä isomman kuistin ja sinne pesutilat? Monissa perinnerakentamishenkisissä ohjeissa suositellaan nimenomaan kuistia vessan tai kylpyhuoneen paikaksi hirsirungon sisälle tehdyn tilan sijaan. Jokainen talo on yksilö ja muutosta tulee pohtia talokohtaisesti, mutta esimerkiksi Museoviraston korjauskortissa sanotaan: ”Vain hyvin harvoin voidaan saadaan aikaan ulkonäöltään miellyttävä ja rauhallinen, saati taloudellinen ratkaisu. […] Vanhan kuistin purkaminen ja korvaaminen uudella suuremmalla, lisätiloja varten suunnitellulla kuistilla on äärimmäinen toimenpide, joka saattaa olennaisesti vähentää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa.”

Kannattaa siis miettiä, riittääkö päärakennuksessa vain pieni sisävessa ja muut pesutilat siirretään kokonaan johonkin uuteen tai vanhaan ulkorakennukseen. Voi olla myös mielekästä rakentaa talon tyyliin sopiva uusi kuistin kaltainen lisäosa, johon kylpyhuone sijoitetaan. Saunaa ei vanhaan taloon kannata koskaan tuoda, se kuuluu erilliseen rakennukseen.

Kuistin korjausohjeet: katso Museoviraston korjauskortti: tästä

Hannu Rinne 18.5.2009

Aiheesta lisää:
- Hans Mårtenson ja Teppo Korhonen: Kuistit ja Verannat. Rakennusalan kustantajat, 1995.
 

Pääsivulle Sivun alkuun Tulosta Ehdot Tekijät